torstai 13. joulukuuta 2012

Last days at Portugal

Kohta alkaa olla kolme kuukautta pulkassa Portuglissa elelyä. Niin naiivilta kuin se kuulostaakin tämä vaihtokokemus on opettanu mulle itsestäni ja elämästä paljon enemmän kun olisin ikinä uskonut. Täällä vietetyt kolme kuukautta on ollu yksi elämäni parhaita, mutta myös henkisesti raskaimpia aikoja.

Välillä elely täällä on ollut todella raskasta, kun asiat ei mene niinkuin toivoisi ja kommunikointi ei suju kun ei löydy yhteistä kieltä. Muistan kuinka aluksi ärsytti miten jokin yksin kertainen asia, kuten pyykkien pesu, voi olla niin hankalaa ja viedä tuhottomasti aikaa kun ei löydy yhteistä kieltä pyykkituvan naisten kanssa. Piti oppia muuttaa omaa asennettaan ja hyväksyä se fakta, että täällä asiat ei vain suju yhtä helposti kuin koto Suomessa. Olenkin ehkä oppinut vähän relaamaan ja iskostanut päähän sen faktan, että aina ei asiat vaan suju yhtä mutkattomasti tai nopeasti kuin toivoisi, but that is fine.

Tuntuu hassulta ajatella, että maanantaina löytäisi itsensä Vehmaalta omasta sängystä. Toisaalta on mukavaa palata Suomeen, mutta toisaalta täältä ei vielä malttaisi lähteä. Kolme kuukautta menee niin nopeasti ja juuri kun tänne alkaa tosissaan kotoistua ja oppia tuntemaan paikkoja ja ihmisiä onkin aika lähteä kotiin.

Kolme kuukautta täällä eleltyä on päässyt hyvin sisälle Portugalilaiseen kulttuuriin.
Tässä muutamia kulttuuri eroja ja samankaltaisuuksi jotka on noussut esille:

1) Syömisajat ja tottumukset

Täällä syödään normaalisti lounas siinä 13-14 aikaan ja illallinen taas 19:30 eteenpäin. Välissä syödään jotain pieniä välipaloja, usein juotavaa jogurttia sekä keksejä tai leivoksia. Suomalaisena oli aluksi vaikea tottua tähän,  kun oli tottunut syömään siinä 11-12 aikaan ja seuraavan kerran kunnon ateria taas 16 jälkeen ja illalla jotain pientä kun täällä taas syödään sillon illalla oikein kunnon ateria.

Typical portuguese food: meat, rice, french fries + egg.
Myös ruoka on hyvin erilaista. Täällä syödään paljon lihaa ja vähemmän kasviksia. Lähes joka aterialla on tarjolla sekä riisiä että ranskiksia tai riisiä ja sipsejä. Salaattia on tarjolla satunnaisesti ja sekin on usein vuorattu hyvin oliiviöljyllä.

Portugalilaisille yhteinen ruokailuhetki ja hyvä ruoka tuntuu olevan tärkeää. Täällä usein kokkailtiinkin illallinen porukalla tai mentiin ravintolaan syömään. Nämä yhteiset dinner hetket oli aina mukavia ja tämän kulttuurin palasen koitankin viedä matkassani Suomeen, niin että voisi kaveriporukalla sillon tällön kokoontua porukalla kokkaamaan ja syömää yhdessä, ilman mitään erillistä juhlimisen aihetta.


2) Juomiskulttuuri

Tuntuu, että moni vanhempi ihminen täällä ei käytä lainkaan alkoholia. Tai moni ja moni, mutta niistä ihmisistä joihin tutustuin moni vanhempi ei käyttänyt laikaan alkoholia, ei edes ruuan kanssa.

Suomelaisesta tuntui hassulta kun työpaikkojen jääkaapissa saattoi olla viinipulloja ja lääkäri voi lounas tauolla ottaa tuopillisen olutta ruuan kanssa. Alkoholin juomisen ja ostamisen suhteen täällä ollaan paljon suopeampia kuin Suomessa, no tämä nyt ei ehkä tullut yhtään yllätyksenä mutta kuitenkin. Viiniä ja olutta voi ostaa lähes mistä vaan mihin vuorokauden aikaan tahansa, jopa juoma-automaateista saa olutta.

Opiskelijoiden alkoholin kulutus ja opiskelijakultturi tuntuu olevan samanlaista kuin Suomessa. Joudaan hullunlailla ja hillutaan kaduilla hirveässä humalassa. Ainut, että täällä opiskelija kulttuuri on paljon massiivisempaa kuin esim. Turussa. Niin ja isojen opiskelijafestivaalienn aikaan olutta myydään kadulla kojuista ja voit haistaa marihuanan hajun vähän väliä bilekansan seassa kulkiessa.


3) Kaupunki bussiliikenne

Muistan kuinka olin aluksi aivan hukassa joka kerta bussien kanssa, kun oletin että ne kulkevat samaan tyyliin kuin esim. Turun kaupunki bussit. Hyppäsin usein bussiin olettaen, että kyllä ne kaikki keskustaan menevät kunnes löysin itseni jostain aivan muualta kuin keskustasta.

Jännästi täällä vaihteli myös bussimatkan kestot. Kun olin harjottelussa toisella puolella kaupunkia, menin joka aamu samalla bussiila töihin, mutta toisena aamuna matkaan meni 30 minuuttia ja toisena taas saattoi mennä jopa 50 minuuttia.

4) Aikataulut

Tuntuu että täällä, ei olla niin tarkkoja ajasta sillä jos suomalaisella sanoo, että paikalla pitää olla 21:30 niin se myös on siellä silloin tai jopa vähän ennen. Mutta täällä kun menit ajallaan johokin niin kappas ketään ei näy. Jos tapaaminen on 21:30 portugalilaiset saapuu aikaisintaan klo 22 ja brasieirot vielä myöhemmin.

Tämän huomasi varsinki Algarven matkalla. Kun sannan kanssa oltiin aika hopulla menossa jo niin brazilialaiset kämppäkaverit vasta mietti mitä söisivät aamu palaksi.

5) Poskipusut

Täällä ei kättelyä harrasteta vaan tervehditään toisia poskisuudelmin. Tosin miehet tervehtivät toisiaan kättäpaiskaten.  Kättely kulttuuriin tottunut Suomalainen vierasti aluksi tätä tervehdyn tapaa, mutta kun siihen tottui omaksuin itsekkin tämän poskipusuttelu tervehdyksen. Nyt kolme kuukautta täällä eleltyä tämä tervehdys tulee jo aivan luonnostaan ja alan varmaan pussailemaan kavereitani Suomessakin, ennen kuin tajuan olevani taas "kättelykulttuurissa".

6) Portuguese people

Me, Sanna and  Lex who is one our best friends at Coimbra. :)
Ennen tänne lähtöä olettamukseni oli, että portugalilaiset ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja kohteliaita. Tämä ennekko-olettamus osoittautuikin vallan paikkaansa pitäväksi. Kun portugalilaiselta kysyi neuvoa hän oli varmasti aina valmis auttamaan. Jopa riippumatta siitä puhuiko henkilö englantia vai ei. Usein myös jos kysyit neuvoa paikkaan x, henkilö jolta menit reittiä kysymään lähti saattamaan sinut sinne asti. Kaikki olivat aina valmiita auttamaa.

Paikallistan ihmisten kanssa keskustellessa myös helposti havaitsi, kuinka paljon portugalilaiset rakastavat maataan. Joka kerta, kun juttelit jollekkin olevasi matkaamassa jonnekkin päin Portugalia henkilö alkoi innolla kertoa mitä kaikkea siellä on nähtävää ja mitä kaikkia muita upeita paikkoja on tämän paikan lähellä.

______  __ ____________ _________________ _____________________________

Tämä alkaa olla varmaa viimeisiä blogipäivittelyitä täältä Portugalin maalta, koska kohta on aika pakata viimeisetkin kamat ja kolmen päivän päästä suunnata kamoineen Lissabonin lentokentällä.

Täytyy kyllä sanoa, että tätä paikkaa tulee iso ikävä. Nyt jo tätä tekstiä kirjotellessa tulee todella haikea fiilis, vaikka tuntuu että vielä ei edes tajua, että on oikeasti pian lähdössä täältä. Eniten täältä tulen varmasti kaipaamaan portugalilaisten ihmisten ystävällistä asennetta, portugalilaista ruokaa, poskisuudella tervehdyksiä ja tietysti edullisia viinejä.


Loppuun vähän reggae fiilistelyjä.
"Lisää tietoo, lisää näkemystä, lisää elämän kokemusta. Se voi olla eteen tai taakse päin, mutta valmista tuskin tulee musta."