Morocco calling!

Päätettiin ottaa pieni breikki raskaasta sairaalaharjoittelusta ja lähteä viikon reissulle Marokkoon.
Here is the story of that week:

Day 1.

Matka Marokkoon alkoi vahvasti. Piti reissata Coimbrasta Portoon, josta reissu Marokkoon jatkuisi bussilla. Saavuttiin Coimbran juna-asemalla vain pari minuuttia ennen junan lähtöä, eikä enään ehditty ostamaan lippu tiskiltä. Hypättiin junaan oletettaen, että tottakai lipun voi junasta ostaa. Ei olis saanu tälläkään kertaa olettaa yhtään mitään, sillä eihän sieltä junasta niitä voinukkaan ostaa. Onneksi kuitenki onnistuttiin saamaan konnari puolellemme ja haalimaan itsellemme junaliput eikä lennetty junasta pihalle. Olis Marokon matka jääny muuten aika lyhyeksi.

Coimbrassa ei ollut ainuttakaan valuutanvaihtopistettä, joten vielä tässä vaiheessa ei oltu onnistutta saamaan afrikan mania ollenkaan. Suunnitelmana oli, että vaihdetaan äkkiä Portossa jossain rahaa ennen ku matka jatkuisi kohti Marokkoa. Ideana tämä oliki hyvä, mutta toteutus mahdotonta. Porton juna-asemalta löytyi rahanvaihtoluukku, mutta ei afrikan valuuttaa. Ystävällisesti neuvoivat meidät seuraavaan paikkaan. Ja täältä paikasta he neuvoivat taas seuraavaan ja tämä kaava toistui noin 4 kertaa. Tunnin juostiamme Porton katuja oltiin onnistutta saamaan hirveä hiki päälle but still zero dirhams. Mutta enään ei ollu aikaa afrikan valuutan metsästämiseen vaan piti pistää perse bussin penkkiin ja aloittaa pitkä pitkä bussimatka Espanjaan ja sieltä Marokkoon.

Day 2.

Bussimatka Portosta Espanjaan kesti noin 12 tuntia ja selkä huusi jo tässä vaiheessa hoosiannaa. Espanjasta reissattiin lautalla Marokon puolelle. Ennen kun pääsi jalallankaan astumaan Marokkoon passi tarkastettiin 2 kertaa ja kun jalkasi kosketti Marokon maata tarkastettiin se vielä kolmannen kerran.

Ensimmäisenä päivänä vierailtiin Rabatissa ja Casablancassa. Casablancasta jäi päälimmäisenä mieleen se hullu liikenne kulttuuri. Painellaan aaseilla, mopolla, autoilla ja pyörillä kaikki samassa ruuhkassa.









Casablancan vierailun jälkeen matka jatkui Marrakechiin. Marrakechissa meitä odotti hotellin buffa, suihku ja sänky. Yhden bussissa huonosti nukutun yön jälkeen oli aika luksusta päästä sänkyyn nukkumaan, myös suihku oli tässä vaiheessa aika kova sana. Illallisen ja suihkun jälkeen leiriydyttiin Sannan kanssa hotellin extra mukavaan sänkyy ja avattiin pullo roseviiniä. Viinin nautiskelu tosin jäi hieman lyhyeksin kun keksin, että on hyvä idea pestä hotellin lattia viinillä.





Day 3.

Kolmas päivä alkoi kierroksella Marrakechissa. Vierailtiin puistoissa, apteekissa ja basaarissa. Taas sai ihmetellä hullua liikennettä ja pelätä henkensä puolesta katuja ylittäessä. Kaduilla kävellessä pisti myös silmään kuinka paljon Marokossa on katukissoja.


Kierroksen jälkeen oli vapaata aikaa, jonka päätimme käyttää basaareissa kiertelyyn ja shoppailuun. Ostos listalla oli ainakin nahkalaukkku ja sandaalit. Basaareissa kierrellessä kohdalle sattui hyvin ystävällinen herra, joka halusi auttaa meitä nahkalaukun metsästyksessä. Tyyppi johdatti meitä aina seuraavan nahkakojun luokse ja siitä taas seuraavaan. Jossain vaiheessa meitä alkoi vähän epäilyttää tämän kaverin reittivalinnat ja sanottiin, että nyt me kyllä mennään ihan omia teitämme että ei olla tulossa sinne. Kaveri ihmetteli mikä meille tuli ja alkoi naureskella, että pelkäättekö te, että mä raiskaan teidät. Kaveri halusi viedä meidät jonnekkin super hyvään nahkakojuun ja sanottiin, että okei sitte. Tää nahkakoju vaan oli jossain hiton kaukana ja kohta meillä ei ollu mitään hajua miten löytää takaisin eikä enään ympärillä näkynyt laikaan turisteja vaan pelkkiä paikallisia. Paikasta x löytyi kuitenkin tämä laukkukoju ja kurkattiin sisälle. Tässä vaiheessa mulla oli jo niin ahdistunut olo, että halusin vaan päästä pois sieltä ja takaisin sinne turistien keskelle vähän turvallisempaan ympäristöön. Sanottiin tyypille, että halutaan takaisin sinne mistä lähdettiin. Tyyppi lähti viemään meitä takaisin lähtö basaarille, mutta matkalla uuden tuttavan puheet alkoi käydä vaan ahdistavammiksi. Lopulta päätyen siihen, että hän halusi myydä meille seksiä. Tällä kertaa jäi kuitenkin tarttumatta tähän tarjoukseen.


Basaareissa välillä ahdisti, koska jotkut myyjät olivat turhankin innokkaita ja päälle käyviä. Suurin osa kauppiaista oli kuitenkin todella ystävällisiä ja mukavia. Ilosia kavereita. Tuo tinkiminen vaatii vaan vähän harjoittelua vielä, mutta kyllä se alkoi jo jotenki sujua. Kaikki rahani onnistuin lahjakkaasti basaareissa tuhoamaan, mutta paljon tavaraakin tuli mukaan. Paljon olisi ollut myös vielä ostettavaa.

Shoppailun jälkeen oli taas aika suunnata bussille ja liimata perse penkkiin noin kymmeneksi tunniksi, sillä suuntana oli Saharan autiomaa.





Day 4.

Aamulla saavuttiin Saharaan ja hotellille. Varsinaisia hotelli huoneita meillä ei ollut, mutta aulassa oli pehmeät makuupaikat, joten oli taas aika koittaa saada unta jällee yhden bussissa huonosti nukutun yö jälkeen.

Iltapäivällä hypättiin kamelin selkään ja suunnattiin autiomaahan. Aluksi pelotti siellä kamelin selässä killua, mutta kun tottu kyytiin niin se oli mukavaa vaikka aika kovin se otti kyllä perseen päälle se kameli kyyti.

Autiomaassa nautittiin Marocon viskiä eli minttuteetä keksien ja pähkinöiden kanssa. Tätä olinkin jo odottanut, kun en ollut vielä tätä paljon puhuttua teetä päässyt maistamaan.

Meillä oli viinipullo mukana mikä herätti kovisti hilpeyttä Marocon miehissä, muslimit kun pääsevät harvemmin alkohomahoolio nauttimaan.

Nautiskeltiin viiniä teltasta illallista odotellessa. Jossain vaiheessa siirryttiin ulos nuotion äärelle istuskelemaan Marokon miehien seuraksi. Nuotiolla nautittiin taas minttuteetä ja opetettiin herroille missä Suomi sijaitsee. Herrat himoitsivat kovasti meidän viinilaseja joten päätettiin antaa lasimme heille. Marokon miehet tuli todella onnellisiksi näistä viinilasilliista.


Siirttyttiin nuotiolta dinnerille ja dinnerin jälkeen oli musiikkia ja tanssia afrikan style. Jonki ajan kulutta oli kuitenkin pakko mönkiä telttaan unille. Ihmeen hyvin tulikin nukuttua vaikka musiikki pauhasi vielä pitkään tämän jälkeen... tässä vaiheessa alkoi kai olla jo niin väsynyt että melu ei häirinnyt lainkaan.

Day 5.

Mistä tietää, että on lomalla? - Siitä ettei tiedä mikä viikonpäivä on menossa.

Aamu alkoi aamupalalla autiomaassa. Sitten olikin taas aika hypätä kamelin selkään kiikkumaan. Kamelikyyti autiomaasta takaisin hotellille oli aika tuskainen kun paikat oli jo eilesestä kameli kyydista hellänä.

Kameli selässä kiikkumisen jälkeen alkoi pitkä bussimatka takaisin Marrakechiin. Vuoristotiet oli hulluja ja välilä tosissaan pelotti bussinkyydissä.. melkei tuli ikävä kamelikyytiä. Matkalla saatiin ihalla upeita maisiemia ja Atlantin vuoristoa. Hotellille saavuttin 8 aikaan illalla. Dinnerit naamaan ja sitten sinne kauan odotettiin suihkuun. Tässä vaiheessa oli kaikki paikat niin täynnä hiekkaa, että suihku oli enemmän kuin toivottu. Ja mikä parasta suihkun jälkeen sai vetää ittensä pitkälleen hotellin extra mukavaan sänkyyn.

Day 6.

Aamu starttasi hotelllin herkku aamiaisella. Aamiaisen jälkeen suunnattiin paikkaan, jossa eläinten nahat käsitellään ja värjätään. Haju oli kamala, mutta mintun lehdet peitti sen aika hyvin alleen.

Vierailun jälkeen olikin taas aika palata hotellille, vetää safkat naamaan ja istuttaa peppu takaisin bussin penkkiin ja valmistautua pitkään pitkään kotimatkaan. Välillä mietin, että tällä reissulla on vietetty yhtä paljon aikaa bussissa kuin bussista ulkona.

Day 7.

Pitkän bussimatkan, lautalla seilailun ja taas bussissa istumisen jälkeen oltiin saavuttu takaisin Portugalin puolelle ja oli aika suunnata kotia kohti. Niin yksi väsynyt, mutta sitäkin onnellisempi Marokon matkaaja selvisi reissultaan taas kotiin asti.

Marokko oli kyllä sellainen paikka jossa haluaisin ehdottomasti vierailla uudestaankin. Ensi kerralla menisin vaan tyhjän laukun ja täyden kukkaron kanssa. ;)